Gallup
Miten päädyit Suomeen?
Mitä kautta lähdit mukaan järjestötoimintaan ja miksi valitsit juuri tämän järjestön?
Svetlana Kauhanen, Eränkävijät ry
Tulin Suomeen avioliiton kautta 20 vuotta sitten. Kukaan ei auttanut minua hakemaan kielen tai muunkaan koulutusta, ja kun kyllästyin olemaan kotona, hain ensimmäisille kielikursseille. Siitä elämä lähti etenemään.
Tuttuni ja ystäväni kertoivat minulle erilaisista ongelmistaan ja halusin auttaa heitä. Aloitin yhdistystoiminnan, kun minut valittiin maahanmuuttajien yhdistyksen Etnika-Kainuun ry:n puheenjohtajaksi. Yhdistyksen tavoitteena oli järjestää maahanmuuttajille työharjoittelupaikkoja, työpaikkoja, harrastuksia, tapahtumia, toimitiloja ja kulttuurimatkoja.
Muutaman vuoden päästä päädyin maahanmuuttajaperheiden keramiikkakerhon vetäjäksi Eränkävijät ry:n lippukuntaan. Myöhemmin minut kutsuttiin mukaan partiotoimintaan ja nyt olen ollut kolme vuotta kansainvälisen ryhmän johtaja.
Tavoitteeni on auttaa ja vaikuttaa asioihin. On mahtava tunne, kun ongelmat, jotka halusin ratkaista ovat todella selvinneet ja olen saanut auttaa muita.
Steven Vanholme, Suomen luonnonsuojeluliitto
Muutin Belgiasta Suomeen toukokuussa. Vaimoni on suomalainen, mutta on asunut 15 vuotta Belgiassa, joten päätimme muuttaa tänne aloittaaksemme uuden elämän.
Olin työskennellyt Belgiassa maan suurimmassa luonnonsuojelujärjestössä vuosia ja tuntui luonnolliselta jatkaa saman tyyppistä työtä myös täällä.
Suomen luonnonsuojeluliitto kampanjoi saadakseen koko Euroopalle yhteisen, uusiutuvaa sähköä kuvaavan merkin. Nyt jokaisella maalla on oma vihreää sähköä kuvaava merkkinsä, mutta selkeyden vuoksi yksi merkki olisi paras. Minun tehtäväni on ensinnäkin välittää tätä ideaa eteenpäin muihin maihin niille, jotka haluaisivat ostaa ekoenergiaa ja promota sitä. Merkki olisi myös suunniteltava ja etsin yhteistyökumppaneita sen toteuttamiseen.
Luonto ja erityisesti ilmastonmuutos ovat minulle tärkeitä ja koska poliitikot eivät tee riittävästi, haluan itse omalta osaltani olla vaikuttamassa siihen, että lapsemme ja lapsen lapsemme saavat asuttavan maailman.
Doinita Negruti, Punainen risti
Tulin Suomeen 1990-luvulla Romaniasta perheeni kanssa. Jouduimme odottamaan oleskelulupaa kaksi vuotta. Silloin tajusin, että Suomessa ei pärjää ilman suomenkielen taitoa eikä ammatillista koulutusta. Lähdin siis opiskelemaan suomea ja pääsinkin pian töihin.
Jonkin ajan päästä löysin aikuiskoulutuskeskuksesta maahanmuuttajille tarkoitetun sosionomikoulutuksen, lähdin neljäksi vuodeksi opiskelemaan ja valmistumisen jälkeen aloitin työt Helsingin sosiaalivirastossa. Muutama vuosi sitten näin Punaisen Ristin ilmoituksen osa-aikatyöstä maahanmuuttajien parissa. Tunsin, että oman taustani ansiosta voisin auttaa muita. Tämän kautta työskentelen nyt vakituisena maahanmuuttajaohjelman monikulttuurisuustoiminnan kehittäjänä Helsingin ja Uudenmaan piirissä.
Ohjelman tehtävä on kotouttaa maahanmuuttajia. Olen kiertänyt kouluissa esittelemässä Punaisen Ristin toimintaa, kehittänyt ystävä- ja järjestö koulutusta selkokielellä, levittänyt tietoa vapaaehtoistoiminnasta ja sen tärkeydessä, sekä solminut koulujen kanssa yhteistyötä kouluttamalla maahanmuuttajia vapaaehtoisiksi.
Teksti Katja Pesonen